Mitä sinä juokset pakoon?
"Lauantaiaamuna voisin herätä aikaisin ja aloittaa siivoamisen Heti sen jälkeen kauppaan ja kotiin tekemään lapsille ruokaa. Sitten täytyy päästä ulos lenkille. Iltapäivällä vielä pari pakollista puhelua iäkkäille sukulaisille. Illalla vielä saunan lämmitys ja illallinen, vielä olisi pakko laittaa pyykit koneeseen. Hetkinen...???"
Kuinka moni muu suunnittelee päivän tai jopa viikon ohjelman etukäteen?
Toisinaan se voi olla tarpeen. Mutta ei missään nimessä aina. Mitään suunniteltua ei voi jättää välistä. Muutenhan voit tuntea itsesi huonoksi ihmiseksi ehkä laiskaksi tai jollain tavoin epäonnistuneeksi.
Rentoutuminen tai muuten vaan oleilu saattaa tuntua laiskuudelta kenties jopa ajan haaskaukselta. Kehtaatko itse myöntää, että et ole tehnyt mitään, että olet vaan ollut itsesi kanssa? Teetkö postauksen some-kanavillesi, jossa kerrot olleesi päivän tekemättä yhtään mitään? Tuskin teet, koska some vilisee kuvia ja postauksia siitä, kuinka ystäväsi on olleet erilaisissa aktiviteeteissa, tehneet perheen kanssa jotain yhteistä kivaa. Kaikki ovat aina sosiaalisia ja hyvällä tuulella, Kaikilla muilla tuntuu olevan jotain...
Ethän sinä voi vain olla tekemättä mitään? Vai voitko?
Miksi emme uskalla vaan pysähtyä oman itsemme äärelle?
Yleensä peittelemme jotain tekemisellä ja keksimme tekosyitä sille, ettei tarvitsisi pysähtyä. Useimmiten pakenemme pahaa oloamme tekemiseen ja suorittamiseen. Mutta tapahtuuko sitten jotain, jos vain pysähdymme, emmekä tee? Kotimme pysyy toki sotkuisena, mutta haittaako se? Sotkut kyllä voivat odottaa. Miksi emme vaikka voi vaan ottaa kirjaa käteen ja alkaa lukemaan? Tai vaan pysähdy omien ajatusten ja tunteiden äärelle. Koska viimeksi olet kysynyt itseltäsi "miten minulla menee?"
Toki kiire tuo turvaa ihmiselle, kun ei tarvitse pysähtyä omien haasteiden kohdalle. Ehkä kuitenkin olisi syytä pysähtyä, varsinkin jos et tunne olevasi onnellinen tai sinua kenties ahdistaa jokin epämääräiseksi möykyksi kasvanut asia, mihin et pääse käsiksi.
Saatat ehkä jo miettiä ensi viikon tehtävälistaa ja paha olosi vaan lisääntyy. Ahdistuksellasi on kuitenkin jokin merkitys, useimmiten se kertoo siitä, että jokin on pielessä tai huonosti. Asiat eivät kuitenkaan muutu kuin yleensä huonompaan suuntaan jos ei itse asian ydintä lähde selvittämään ja tekemään siihen muutosta.
Itse sairastuin vakavaan uupumukseen, kun oloni on tarpeeksi huono ja asiat ahdistivat liikaa. Kun olin saanut ensin nukuttua kaiken väsymyksen pois, oli aika keskittyä itseensä ja siihen mitä oikein tapahtui ja miksi. Se oli helppoa tilanteessa, jossa ei ollut enää mitään mitä pitäisi suorittaa, ei voinut, kun keskittyä itseensä ja omiin tunteisiinsa.
Otin vastuun omasta elämästäni, halusin selvittää ihan perin pohjin mistä kaikki johtui (myönnän että menin siinäkin vähän liikaa suorittamiseen). Mutta kun asiat alkoivat selvitä iso möykky sisälläni alkoi pienentyä. Jouduin tutustumaan itseeni uudelleen, pohtimaan mennyttä ja sitä miksi tunsin ja reagoin asioihin niin kuin tein ja ennen kaikkea mitä pakenin suorittamisellani. Tutustuin omiin tunnelukkoihini ja siihen mistä ne ovat syntyneet. Silmäni aukesivat, - onko kaikki aikuiselämäni haasteet johtuneet tunnelukoista? Ei ehkä kaikki mutta suurin osa kyllä.
Tutustumalla omiin tunnelukkoihini, opin tiedostamaan haitalliset toimintamallit elämässäni ja lukon aktivoituessa reagoimaan haasteisiin lievemmin. Sisälläni oleva möykky ei pääse enää kasvamaan liian suureksi. Nyt voin ottaa elämän rauhallisemmin ja nauttia siitä ilman turhaa suorittamista, eikä minun enää tarvitse tuntea itseäni epäonnistuneeksi. Tänä kesänä, olen jättänyt suuremmat siivoamiset tekemättä.
Mennyttä ei saa takaisin, mutta menneestä voi oppia ja tulevaisuudesta voi tehdä paremman.
Voisiko sinun pakenemisesi kenties johtua esimerkiksi jostain seuraavista?
Tunnetko itsesi yksinäiseksi, vaikka sinulla on paljon läheisiä ympärilläsi?
Onko sinulla jotain tunnistamattomia pelkoja?
Piilotatko todelliset tunteesi, etkö jostain syystä uskalla kertoa niistä?
Onko sinulla jokin käsittelemättömäksi jäänyt suru?
Elätkö parisuhteessa, jossa koet olevasi yksinäinen?
Teetkö asioita muiden takia, unohtaen itsesi? Milloin oikeasti olet edes viimeksi miettinyt omia tarpeitasi?
Etkö elä sellaista elämää kuin oikeasti haluaisit elää? Mistä olet aina haaveillut?
Eikö parisuhteessasi ole läheisyyttä?
Tuntuuko sinusta, että keskustelet läheistesi kanssa ihan eriasioista?
Päättyvätkö riidat aina samanlaiseen lopputulokseen?
Koska elämä on lyhyt ja jokaisella meillä on vastuu omasta elämästämme. Kohtaa omat mörkösi ja anna itsellesi mahdollisuus saada elämääsi, jotain ihan uutta ja mahtavaa. Kukaan meistä ei ole päässyt eteenpäin ilman pientä taistelua. Emme tietenkään halua näyttää muille, että meihin sattuu - siitähän tämä koko sotku vielä paheneekin, kun toimimme vastoin omaa itseämme huomaamatta varoitusmerkkejä elämässämme.
Pysähtyminen saa kyseenalaistamaan kaiken sen, mitä teet elämässäsi juuri sillä hetkellä. Selvitä pysähtymällä, nautitko oikeasti menemisestä vai peitätkö sillä jotain oleellista itseltäsi ja mahdollisesti myös muilta.
Vauhdilla ei ole väliä, jos kuljet väärään suuntaan. Et edes ehdi huomata, mihin suuntaa olet menossa, jos et koskaan pysähdy muualle kuin älylaitteiden pariin odottamaan seuraavaa starttia uuteen viikkoon.
Suosittelen siis: PYSÄHDY ja kohtaa se, mikä sinun on pakko jossain vaiheessa joka tapauksessa kohdata. Elämä saattaa avautua ihan uudella tavalla "oman sisäisen keskustelun ja kysymysten" jälkeen.
Lataa itsellesi maksuton työkirja vaikeiden tunteiden käsittelyyn täältä
Seuraa minua Somessa:
Facebook: Lempeyttä Sinulle
Instagram: tunnelukotparisuhteessa