Selviääkö toiset erostaan helpommin kuin toiset?

Miksi toiset näyttää selviävän erosta helposti?

Vai selviääkö?

Kun eroaa saattaa ajatella että miksi entinen kumppani vaikuttaa selviävän erosta niin helposti, hän vain jatkaa elämäänsä.

Miten se toinen vain jatkaa elämäänsä ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut ja on jopa täysin tunteeton ja kylmä?

Nämä ovat hyvin yleisiä tunteita ihan kaikilla, johtuen osittain siitä, että emmehän me voi tietää mitä toinen käy läpi, kun emme enää yhteistä arkea jaa. Tietysti myös yritämme näyttää toiselle vahvaa ja sitä, kuinka hyvin meillä menee (vaikka todellisuus on ihan toinen).

Eron käsittelyssä on myös paljon eri aikaisuutta, johtuen siitä, että toinen on voinut käydä eron aiheuttamia tunteita läpi jo suhteen aikana.

Miten ennen niin läheisestä ihmisestä on tullutkin niin kylmä, joka ei välitä siitä miltä sinusta tuntuu ja miten paljon kärsit. Tämä voi näyttäytyä esim siten että hän ei vastaa viesteihin tai halua olla missään tekemisissä kanssasi, hänellä voi jo olla uusi kumppani valmiina.

Miten tunteet voivat noin vain kadota? Miten toinen voi vain lopettaa välittämästä tai rakastamasta? Nämä ajatukset saattavat vallata mielen.

Joillekin omien tunteiden, traumojen ja asioiden kohtaaminen on äärimmäisen vaikeaa ja tuskallista. Siksi sitä ei aina tehdä. Se nimittäin tarkoittaisi sitä, että joutuisi käsittelemään itselleen kipeitä asioita, joutuisi kohtaamaan itsensä, ehkä ensimmäistä kertaa elämässään.

Useilla ei sellaiseen ole valmiuksia tai rohkeutta. Ei uskalleta kohdata toista tai itseään, koska se satuttaa liikaa ja nostaa pintaan epämukavia asioita.

Jos ero on johtunut keskusteluyhteyden puutteesta, tunnelukoista tai omasta opitusta tavasta olla näyttämättä tunteita tai vetäytyä. On mahdollista, että uuden kumppanin kanssa kaikki tuntuukin helpolta. Tämä taas johtuu siitä, että nämä haasteet, joita nyt paetaan, eivät näy vielä uuden ihmisen kanssa. Kuvitellaan, että tämän kanssa onkin helpompaa. Entinen kumppani tuntuu hankalalta ja halutaan keskittyä uuteen.

Tosiasia on, että tunteita ei voi paeta loputtomiin. Tapahtumat usein iskevät todellisuuteen myöhemmin, ne samat kipukohdat, jotka ovat vaivanneet edellisessä suhteessa tulevat uuteen suhteeseen ja näkyvät usein vielä voimakkaammin siinä.

Tässä vaiheessa entinen kumppani on jo päässyt eteenpäin. On myös mahdollista, että jotkut ehkä elävät koko elämänsä pakoillen ja vaihtaen kumppania aina, kun ongelmia ilmenee.

Onkin hyvä miettiä, onko se sitten elämisen arvoista elämää.

Voi pohtia sitä, mitä ehkä itse opin tästä kaikesta? Jos toinen ei halua nähdä omaa käyttäytymistään, emme voi pakottaa häntä sitä näkemään. Mitä enemmän ehkä yritämme, sitä enemmän hän sitä pakenee. Silloin on tärkeää kääntää katse itseensä ja omaan hyvinvointiin, sekä luoda itselleen uusi elämä.

Lempeyttä Sinulle

Satu