Suru on kunniavieras

Levottomuus. Lamaannus. Rintakipu. Vatsakipu. Pyörrytys. Hengenahdistus. Unettomuus. Itkuherkkyys, Tyhjyys, Luopumisen tuska.

Kun kohtaat surun, sure omassa tahdissasi, niin kuin itsellesi parhaaksi koet. Pääasia on, että suret surusi pois. Suru tulee alussa hyökyaaltoina, myöhemmin pelkkinä aaltoina.

Saatat surra työpaikan menetystä, lemmikin tai läheisen ihmisen kuolemaa, parisuhde-eroasi. Voit itkeä, voit touhuta, voit tuntea itsesi ruokahaluttomaksi ja alakuloiseksi.

Jokaisella on oma tapansa surra, tähän ei ole oikeaa tai väärää tapaa. Suru on luonnollinen ja inhimillinen tunne kun menettää jotain itselleen merkityksellistä. Se on keino sopeutua muuttuneeseen elämäntilanteeseen.

Suru on hyvin henkilökohtainen kokemus ja tämän takia surun kesto, voimakkuus ja eteneminen riippuvat täysin siitä kuinka suuren menetyksen kokee kohdanneensa. Parisuhde-eron tuoma suru on erittäin haastava.

Surressaan ihminen elää täysin tässä hetkessä. Hän ei hahmota tulevaisuutta eikä kykene ajattelemaan muuta kuin tätä hetkeä.

                                                                                                    Tarjoa yösija silloin"                                                                                                        - Jenni Vartiainen

Surun neljä vaihetta

Mieltä suojaava shokki

Voiko tämä olla totta? Tapahtuuko tämä todella minulle? Tämä ei voi olla totta! Ei nyt! Ei näin! Kun ikävän uutisen ottaa vastaan, ensimmäinen reaktio on yleensä järkytys ja shokki. Järkyttävä tieto voi aiheuttaa voimakkaan reak­tion tai lamaannuttaa täysin. Shokin tarkoitus on suojata mieltä tapahtuneelta, tapahtunutta ei haluta ottaa vastaan kerralla.

Reaktiovaihe

Reaktiovaiheessa alkaa ymmärtämään tapahtuneen todeksi. Tilannetta käy läpi yhä uudelleen ja uudelleen, sitä haluaa hallita. Saatat keskittyä hoitamaan käytännön asioita, jolloin voi näyttää siltä, että et sure ollenkaan.

Käsittelyvaihe

Käsittelyvaiheessa käy läpi menetystään. Surressa voi tuntea myös vihaa, katkeruutta ja pelkoa, se ei ole pelkästään kaipuuta tai ikävää, vaikka usein saatamme niin ajatella. Kun surutyötä käy läpi, niin tasapaino tunteiden kanssa alkaa vähitellen löytyä. Huomaat menetyksen muuttuneen muistoksi ja osaksi menneisyyttä. Löydät uudelleen elämäniloa ja suuntaat voimavarasi uusiin asioihin.

Miten pitäisi surra, jotta pääsisi viimeiseen vaiheeseen, asioiden hyväksymiseen?

Sure tavalla, joka tuntuu sinulle parhaalta

Itke, naura, puhu, kirjoita, piirrä tai laula. Pyri selvittämään tosiasiat ja ymmärrä tapahtunut niiden avulla. Etsi tarvittaessa lohtua unista, muistoista tai uskosta. Käytä surun käsittelyyn niitä keinoja ja voimavaroja, joita sinulla on ja jotka tuntuvat sinulle oikeilta. Pääasia on, että suret.

Käsittelemätön suru saattaa ilmetä kipuina, masennuksena ja eristäytymisenä tai se voi nousta esiin myöhemmin uuden vastoinkäymisen herättämänä. Mikäli näin tapahtuu, on kokemus tavallaan, jäänyt ihmisen sisälle. Se heijastuu käyttäytymisessä, ajattelussa ja toiminnassa vielä vuosien jälkeen. Silloin suru haittaa elämistä.

Varo kroonista surua

Jos suru pääsee kroonistumaan, jokainen menetys tai ero nostaa hallitsemattoman määrän tunteita pintaan. Kroonisesti sureva ihminen ei selviä työstään. Hän pelkää jatkuvasti, että läheisille tapahtuu jotakin, ja idealisoi mennyttä.

Kroonistuneen surun käsittelyyn tarvitaan yleensä ammattiauttajaa. Suru voi johtaa sairastumineen

Surua ei kannata vältellä, kieltää tai paeta. Suru lähtee vain suremalla, ei järkeilemällä tai vihaamalla. Ei myöskään uhriksi heittäytymällä tai välttelemällä. Tee sopu surun kanssa.